(julkaistu alunperin Canis Mythoksen sivuilla) Ilmari Virtasen haastattelu 9.1.2006 Reikossa haastattelija Anja Lehikoinen Kysyvä ei tieltä eksy, rohkeasti auton nokka kohti Poria ja haastattelemaan. Virtanen totesi, että tällainen yksinoikeudella annettu juttu pitää kyllä aloittaa Hectorin sanoin, että… "..Hei..ei.. mites sä oikeest sit rupesit paneen tota drö drö rokn roknrollii...?" H: "Joo, kato mä soitin Ollille, joka siihen aikaan omistautui täysin mollille. No se Olli oli helvetin itara eikä siltä hellyny lainaks ees kitara. "Äe.. ai.. oliko Olli..." H: "No, mä paiskasin sen korvaan luurin ja irrotin faijan viulusta muutaman duurin, tiätsä jotain 'Kotimaani ompi Suami' niin et mutsilta kastui heti luami." "Ää.. perk'le.. ai..ai.." H: "No, sit mä tapasin Reiskan ja se opetti mulle muutaman seiskan. Enkä mä tienny et mun broidi oli pannu pystyy bändin Ollin kanssa, sen itaran! Enkä mä tienny: mun broidi oli tsöpannu itte sähkökitaran! "Ää.. ai.. Olli.. Ollin kan..oo.." h: "Joo, ja niin siinä sitten kävi, että keralla broidin, Reiskan ja Ollin mä tempasin mun ekan rock 'n rollin!" NEUN TARINA ”1950-luvulla taisivat ensimmäiset kuivamuonat tulla markkinoille Suomeen. Niiden uskottiin vitamiinilisineen olevan parasta, mitä koiralla voi syöttää - lähes lääkettä. Kuivamuonia haettiin ensin Ruotsista sitten Saksasta, tuontilisenssejä anottiin, oli hienoa syöttää kuivamuonaa, kertoo Virtanen.” Reikon kennelissä on saksanpaimenkoiria kasvatettu 1970-luvulta lähtien. 1980-luvulla alettiin omille koirille itse tehdä riisipohjaisia tuoreruokia (riisimaha, riisiliha, riisikana, tehtiin jauhelihaa, jauhettiin mahaa). Siihen aikaan Porissakin oli teurastamo ja sieltä haettiin päivittäin tuoretta lihaa keitoksiin. Reikossa koirien ateria muodostui tuolloin 1/3 osasta kuivamuonaa ja 2/3 osasta tuoreruokaa. Tutut alkoivat kysellä, että tekisitkö meille myös, siitä lähti tuoreruoan valmistus. Yleisesti koirille syötettiin tuohon aikaan kuivamuonaa ja niillä alkoi esiintyä yhä enemmän iho-ongelmia ja suolisto-oireita. Miksi sitten syöttää kuivamuonaa, miksei voisi yhtä hyvin tehdä tasapainotettua tuoreruokaa? Ajatus kypsyi, ja Virtanen alkoi hankkia tietoa: Korkeasaaresta, susipuistoista, kirjallisuudesta. Hän etsi tietoa myös immunologiasta, hermojärjestelmistä, kaikesta mahdollisesta, mihin ruokinta vaan voi vaikuttaa. Eläinlääkärit hän sanoi kiertäneensä kaukaa, sillä eläinlääkärien koulutukseen sisältyi hänen mielestään turhan vähän tämän osion opetusta. Hän mietti, mitä luonnossa tapahtuu: yhtenä päivänä koiraeläimen saaliina saattaa olla rotta, joka syödään karvoineen päivineen, toisena suurempi eläin, josta lauman jäsenet repivät syödäkseen kappaleita, kuka mitäkin. Ruoka ei taatusti sisällä joka kerta täysin samoja komponentteja. Virtanen jopa selvitti, missä suhteessa saaliseläimissä oli luuta, sisäelimiä, suolensisältöä, lihaa jne. Nisäkkäillä näiden eri komponenttien suhdeluku oli aika lailla vakio eläimen koosta riippumatta. Tämä suhdeluku mielessä hän lähti miettimään ainesosia uuteen ruokaan: sian ja naudan lihaa, sisäelimiä, mahaa, porkkanaa, hernettä, nokkosta, riisiä, ohraa. Myöhemmin mukaan tuli vielä kananmuna kuorineen ja valkosipuli. ”Vuonna 1999 ainekset lyötiin ensimmäisen kerran 80-litran suurkeittiökattilaan ja mamma alkoi sekoittaa”, sanoo Virtanen. Ei tarvinnut enää punttisalille mennä. Käsipelillä truutan kanssa pakattiin kaikki valmistettavat tuotteet pakastusta kestävään muoviletkuun. Ensin muoviletku pätkittiin, toinen pää solmittiin, täytettiin, sitten toinen pää kierrettiin ja teipattiin. Uusi tuote pakattiin samoin ja kun väki tuli ostamaan ruokaa, heille pistettiin matkaan kokeeksi myös tuota uutta. Seuraavalla kerralla tulijat pyysivät jo ”sitä uutta” ja näin he kastoivat uuden ruoan NEUksi (uusi = saksankielellä NEU). Sana kiiri, ja yhä useampi halusi syöttää koiralleen NEUta, kauemmas sitä alettiin jo lähettää. Reikossa elämä pyöri NEUn valmistuksen ympärillä. Pahimmillaan 7 päivänä viikossa 80-litran kattila porisi 12-14 tuntia päivässä. ”Rankkaa hommaa”, kertoi Virtanen ja jatkoi että valmistukseen oli pakko saada helpotusta. Niinpä Reikkoon hankittiin kaksi käytettyä 140 litran pohjasekoittavaa pataa ja käytetty makkararuisku pakkaamista varten. Navetan maitokeittiöön nämä laitteet eivät enää mahtuneet. Niitä varten rakennettiin suulin puolelle erillinen tuotantotila. Parhaimmillaan 76 pakastearkkua piti huolta tuotteiden jäähtymisestä, sisällä olikin sitten pitänyt miettiä, riittääkö sähköä enää lampun sytyttämiseen. Pakastearkuista päästiin, kun hankittiin ensimmäinen pakastekontti, seuraavana vuonna toinen, kolmantena kolmas. Nyt niitä on neljä. Vuoden 2005 lopulla valmistui moderni lihankäsittely- ja jäähdytystila. Moni varmasti muistaa eri palstojen nettikeskustelut, joissa penättiin NEUn ainesosaluetteloa pakkaukseen, mustamaalattiin ja uhattiin viranomaisilla. Riittävän monta kertaa taisi KTTK:n puhelin piristä, koska 5 henkeä ilmestyi tarkastuskäynnille. Turhaan tuhlattiin yhteiskunnan varoja. Tarkennusten jälkeen ei ollut valmistustiloista tai toiminnasta huomauttamista. Helmikuussa 2005 tytär astui remmiin, syntyi NEUfrau Oy. Virtanen kuvittelee siirtyneensä eläkkeelle. Ensimmäiset lähetykset Ruotsiin alkoivat viitisen kuukautta sitten. Saksalaiset puolestaan ovat astutusmatkoilla ihmetelleet, että mitä ruokaa nartuille syötetään, kun leuka käy niin tiuhaan tahtiin. MIKSI SYÖTTÄÄ NEUTA? NEUta on valmistettu kuutisen vuotta, moni kasvattaja on siirtynyt syöttämään sitä kantavalle ja imettävälle nartulle ja aikanaan pennuille. Kaikilla heillä ovat lonkkatilastot parantuneet. Siinä vaikka yksi syy, Virtanen sanoo. MIKSI TEETTE ERI VARIANTTEJA? Allergisia koiria on paljon, näitä varten on tehty erilaisia muunnelmia perusreseptistä. On perunapohjainen naudaton versio NEUP, on VOGEL, jossa naudan ja sianlihan tilalla on kanaa/kalkkunaa jne. Reikkoon tulevien yhteydenottojen perusteella tuntuu, että nauta ja kotimaiset viljat ovat eniten allergisoivia, riisiallergisia löytyy jne. Erilaisista varianteista löytyy sopiva tuoreruoka valtaosalle koirista. MITEN REIKON OMAT KOIRAT TÄNÄ PÄIVÄNÄ RUOKITAAN? NEUlla ja sen eri versioilla sen mukaan, mitä keitoksia minäkin päivänä valmistetaan. Nartut (myös sijoitusnartut) syövät NEUta kanto- ja imetysajan. Kun pennut täyttävät kolme viikkoa, ne alkavat saada raakaa sikanautajauhelihaa. Ensimmäisenä päivänä yksi sormenpäänkokoinen jauhelihapulla, seuraavana päivänä lihapulla kaksi kertaa, kolmantena päivänä kolme kertaa, sitten niille tehdään löysä kaurapuuro, johon sekoitetaan raakaa jauhelihaa, sitä muutama päivä, sitten kaurapuuroon sekoitetaan pentuNEUta, lisätään piimää, raejuustoa, sitten lisätään vaihdellen riisipohjaisia: riisimahaa, riisilihaa. Pennut totutetaan monenlaiseen, koska kasvattien omistajia ei voi velvoittaa syöttämään NEUta tai mitään muutakaan ruokaa, Irene Virtanen toteaa. Kuriositeettinä Irene kertoi, että yhden pentueen kohdalla hän ihmetteli, mikseivät 3 viikkoiset pennut halua jauhelihapalleroa, kunnes sattumalta näki, miten emä oksensi pennuille syötävää, kun ne hyppivät suun edessä. Eihän sitä enemmän kuin vatsa vetää. Kun pennut ovat puurovaiheessa, niiden ruokakippo on joka päivä eri paikassa, ruoan eteen on nähtävä ”vaivaa” alusta pitäen. MISSÄ SUHTEESSA NEUSSA OVAT ESIM. MAKSA JA MUUT SISÄELIMET? ”Tätä kysytään nettipalstoilla jatkuvasti”, Virtanen sanoo ja jatkaa, että ne tiedot liittyvät reseptiin ja ovat salaisia. ”Ihmisten ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan siitä, että heidän koiransa saisivat jotain ainesosaa liikaa tai toista liian vähän. 140 litran kattilassa on aina sama määrä kaikkia ainesosia, ne eivät jakaudu pötköihin ”lasten” tasan, siis jokaisessa pötkössä ei voi olla yhtä monta lihanpalaa tai maksanpalaa. Kun syöttää NEUta pääasiallisena ruokana, koira saa varmasti kaikkea riittävästi ja sopivassa suhteessa, ihan kuin saalistaja saaliseläimen osista taistellessaan”, vertaa Virtanen. MISTÄ RAAKA-AINEET TULEVAT? Liha, maha ja sisäelimet haetaan viikoittain teurastamolta. Riisi ja vihannekset ovat samoja, mitä me ihmisetkin syömme, nokkonen poimitaan ja kuivataan itse. Raaka-aineet ovat puhtaasti kotimaisia. KUINKA PALJON NEUTA PITÄÄ SYÖTTÄÄ? Yleispätevää ohjetta ei voi antaa. Hänen oma 36 kg painava uroksensa, jota keskitalvella lähinnä halataan, syö kilon päivässä. Kun treenaaminen aloitetaan tai jos on runsaasti pakkasta, energian tarve kasvaa ja koira syö noin 1.5 kg päivässä. Irenen nartulle ei voi koskaan antaa koko pötköä, koska se ei hetken päästä mahtuisi ovista ulos. Ruoan määrä mietittäessä pitäisi Virtasen mukaan, katsoa aina yksilöä, kuinka paljon sen kanssa harrastetaan, miten paljon se altistuu kylmälle, miten stressiherkkä se on, miten sen elimistö kykenee hyödyntämään ravintoaineet. Ihmisistäkin sanotaan, että joku on ”läpipasko”, ei lihoa vaikka söisi mitä ja toinen saa lisäkiloja pelkästä ruoan ajattelemisesta. Virtasen sanoo, että jos kysyt R-kioskilta, onko koira lihava, sanotaan, ei - laiha, eläinlääkäri useimmiten sanoisi samasta yksilöstä, että lihava, kasvattaja ehkä, että vähän enemmän pitäisi olla massaa, mikä useimmiten tarkoittaa läskiä. Virtanen puolestaan sanoo, että kaikki mikä kylkiluiden päällä tuntuu nahan lisäksi, on rasvaa eli läskiä, sinne ei muodostu lihaksia ei ihmisille eikä koirille, ei sitten kirveelläkään. Jos ajatellaan saksanpaimenkoiraa, niin koiran hengästyneenä hengittäessä nopeatempoisesti tulisi kylkiluiden välien vilahtaa hengityksen tahdissa. Silloin saksanpaimenkoira on ihannepainossaan. Hän toteaa myös, että koiralle pitäisi syönnin jälkeen jäädä aina hieman nälkä, silloin ruokahalu säilyy ja kun koira syö hyvällä halulla sen sylki ja vatsahapot ehtivät hyvin toimia. Koiran kouluttaminen ruoalla palvelee myös tätä asiaa. Ruokakuppi merkitsee tekemistä, ja tehdessään koira alkaa jo erittää sylkeä. Kun tekemisen jälkeen pääsee sitten syömään, elimistö on valmis. Pidemmässä juoksussa siis näkee, kertyykö painoa liikaa, jos kertyy, annosta pienennetään. Jos laihtuu liikaa, annosta pitää lisätä. RIITTÄÄKÖ NEU YKSINOMAISEKSI RUOAKSI VAI PITÄÄKÖ ANTAA JOTAIN LISÄKSI JA MIKSI? ”Aikuiselle koiralle riittää, pennuille ja nuorille koirille voi hyvin lisätä piimää tai viiliä ja antaa jonkun verran raakaa mahaa ja Reikon ”funktionaalista” jauhelihaa. Olen myös sitä mieltä, että koirilla pitää olla aina luita tarjolla, sanoo Virtanen. Tämä on kuitenkin tulkittu niin, ettei sanomani takia NEUssa olisi kalkki/fosfori suhde kunnossa. NEUn kalkki/fosforisuhde on oikea, muutoin lonkkatilastot eivät olisi kunnossa. Suosittelen raakoja luita pennuille siksi, että pentuna koira on opetettava syömään luita. Aikuinen luihin tottumaton saa helposti ummetusta tai ripulin ja pahimmassa tapauksessa ahnehtii ja nielee liian suuria paloja. Luut putsaavat hampaita tehokkaasti koko eliniän, niiden järsiminen tukee myös nuoren koiran leukaluiden kehittymistä ja antaa ajanvietettä, huonekalut säästyvät. Anaalirauhaset tyhjentyvät myös helpommin. Aikuinen koira säännöstelee luiden syöntiä varsin mallikkaasti. Jos sille joka päivä antaa luun, se piilottaa osan myöhempää käyttöä varten, muistuttaa Virtanen. SOPIIKO NEU KAIKILLE? Suuri osa on siirtynyt NEUhun kerrasta ilman totutteluja. Jos tietää koiransa olevan erittäin herkkävatsainen, kolmen päivän siirtymäaika riittää. Allergiat ovat eri asia. MITEN NEU SÄILYY? NEU säilyy pakasteena kuukausia, sulaneena jääkaapissa viikon verran. ENTÄ TULEVAISUUS? Jotta globaaliyhteiskunnassa pärjäisi, täytyy jatkuvasti kehittyä, uusia koneita on tilattu. NEUn reseptiä ei tarvitse muuttaa. PentuNeuta on tuotekehitelty, uudessa on myös kalaa ja hedelmiä. Allergisille sopivia versioita tullaan varmasti kehittämään lisää, toteaa Virtanen ja samaan hengenvetoon halajaa Irenen kanssa mökille Bengtskäriin.